Osmo K. Oksanen

1916–1978

Osmo K. Oksanen

Suksille mars – kuuluisa suksipoika onkin taiteilijan oma tytär

Osmo K. Oksanen kuuluisa suksipoika onkin tyttö! Pieni Maija matkaa sukset olalla pienen matkalaukun kanssa hiihtolomalle.

Suksipoika on yksi Oksasen tunnetuimmista VR:lle tekemistä julisteista. Tämän 1957 tehdyn julisteen mallina oli oma tytär Mari ja rekvisiittana oli suksien lisänä äiti Oksasen manikyyrilaukku. Tyttärellä on yllään Italiaan suuntautuneelta työmatkalta tuliaisiksi tuotu punainen duffelitakki. Vanhemmat toivat tyttärilleen 1952 tehdyltä Eurooppaan matkalta duffelit, jotka olivat ainutlaatuisia Suomessa ja niillä kelpasi lähteä ladulle, pulkkamäkeen ja luistinradalle. Julisteesta on myös kesäinen versio, Sateenvarjopoika, jonka mallina on ollut joku poika työhuoneen pihapiiristä Topeliuksenkadulta, Helsingissä.

Oksanen teki voitokkaita elokuvajulisteita uransa alkuaikoina ja 50-luvulta alkaen hän teki tilaustöitä VR:lle. Oksasen päätyö oli mainosgrafiikka ja hän oli valmistunut Taideteollisuuskeskuskoulusta. Hän oli aloittanut opinnot 1936 ja oli välillä opiskelemassa ja välillä sotimassa ilmatorjuntayksikössä. Hän kertoi lapsilleen miten he opiskelijat aika ajoin istuvat kellarissa pommitusten aikana ja samalla suojelivat veistoksia. Oksanen saattoi istua pommisuojassa jokin Auguste Rodinin taideteos sylissään. Sota-aikana Oksanen teki runsaasti piirroksia ja grafiikka, joista on paljon tallella. Ateneumissa hän tutusti vaimoonsa Sirkkaliisaan (o.s. Rautava) ja he avioituivat 1945. Vaimo opiskeli aluksi kuvaamataidonopettajalinjalla ja siirtyi keraamikkalinjalle. Hän ei kuitenkaan tehnyt keraamikon töitä vaan kotiäidin.

Oksanen oli pienestä asti kova piirtämään ja piirsi jokaiseen löytämäänsä paperipalaan. Onneksi hänen äitinsä oli kauppias, jonka leninkiliikkeestä löytyi makulatuuripaperia. Oksanen oli käynyt vain keskikoulun ennen taideopintoja. Hän harrasti urheilua: pyöräilyä ja nyrkkeilyä. Hän oli töissä eri paikoissa ja mm. lennättimessä ja toimitti sähkösanomia ympäri Helsinkiä. 1945 Oksasen perhe asettui Kruunuhakaan Rauhankadulle ja Liisankadun Suomen Filmiteollisuuden studiot olivat lähellä. Tuolloin hän laati myös elokuvien alkutekstejä, jotka noudattivat samaa visuaalista tyyliä kuin julisteet.Elokuvajulisteet olivat hänen alku-uransa töitä. VR:n töihin Oksanen todennäköisesti ajautui maineensa kautta, joku mainospuolella oli ehkä nähnyt töitä ja pyytänyt häntä töihin. Sittemmin VR:n mainospäälliköstä, Igor Ahvenlahdesta joka myös itse teki matkailujulisteita, tuli Oksasen hyvä ystävä ja perheystävä. Julisteiden lisäksi Oksanen teki muita suunnittelutöitä VR:lle, kuten esimerkiksi suunnitteli VR:n 100-vuotis juhlajunan. Työn ajan hänellä oli työhuone asemaa vastapäätä Skohan talossa, nykyisen Makkaratalon paikalla.

Oksanen perusti 50-luvulla yhteisen työhuoneen ja liikeyrityksen mainosgraafikko Raimo Raimelan kanssa. Toimisto oli katutasossa oleva liikehuoneisto, jossa oli suuret pöydät. Hän teki Raimelan kanssa suomalaisille elokuvayhtiöille (Suomen Filmiteollisuudelle, Suomi-Filmille ja Fennadalle) elokuvamainoksia, plakaatteja tai plansseja, jotka olivat suuria. Niissä piti elokuvan nimen lisäksi olla esillä aina pääosanesittäjien nimet ja kasvot. ”Pääsin usein Suomi-Filmin studiolle isän kanssa. Elokuvajulisteiden teossa käytettiin valokuvia, jotka heijastettiin episkoopin avulla, jolla tehtiin ääriviivat ja niiden mukaan taiteilijat maalasivat. Ilman taiteellista lahjakkuutta tämä ei onnistunut, kuvista tuli epäonnistuneita jos ei osannut. Planssit olivat jättikokoisia ja niitä tehtiin etupäässä BioRexin katolle Lasipalatsiin” kertoo Oksasen tytär.

Elokuvajulisteista tunnetuin on ehdottomasti Tuntemattoman sotilaan juliste vuodelta 1955. Piirtäessään studiohalleilla Oksanen pyysi satunnaista näyttelijää nostamaan olalleen konekiväärin, jotta saisi luonnosteltua muutaman kuvan ja kehon asennon. Tuntematonta sotilasta varten hänen piti tehdä kuva jossa sotilas kantaa konekivääriä. Oksanen nappasi SF-studiolla mallikseen Veikko Sinisalon. Hän ei silloin tiennyt että hahmosta oli tuleva Lahtinen ja Sinisalo ei tuolloin vielä ollut tähti. Oksanen oli sodan aikakana osallistunut veistoskilpailuun kenraaliluutnantti Frans Helmisen 50-vuotisjuhlaa varten. Kilpailutyössä sotilas kantaa ilmatorjuntatykin ammusta. Veistoksen valmistelu oli mieleinen työ, joka toi nuoren Oksasen myös Helsinkiin ”lomille” studioon.

Töölöstä Oksanen muutti Wallininkujalle Kallioon. Tyttäret olivat aika paljon työhuoneella, jossa he saivat maalata ja piirtää. Plakaattivärin hajusta tulee edelleen vanhimmalle tyttärelle lämmin tunne.
Perhe muutti 1956 kaupungista Marjaniemeen omakotitaloon, jossa hänellä oli työhuone. Oksanen käytti kuitenkin useimmiten työhuonetta kaupungissa. Hän ei aina ollut tyytyväinen työnsä jälkeen, eikä sen vuoksi aina signeerannut niitä – elokuvateollisuudessa oli kiireinen työtahti. Oksanen oli hyvin tarkka hyvästä painojäljestä ja käytti kalliolaista painotaloa, Painoporrasta. Punainen viiva- elokuvan juliste on esimerkki julisteesta jossa Oksasen lahjakkuus piirtäjänä tulee erityisesti esiin.
Huumori näkyy monessa Oksanen työssä, mutta aina ideat eivät menneet läpi. Näin kävi esimerkiksi 60-luvulla VR:n turvallisuuskampanjaan ehdotetussa julisteessa. Oksasen juliste ei saanut räväkkyytensä vuoksi toimeksiantajalta vihreää valoa. Kuvassa oli ratakisko ja iso punainen läiskä sekä teksti ”hän oli kävellyt radalla!”.

Oksanen teki 50-luvulla harvinaislaatuisen automatkan Eurooppaan. Kaksi graafikkoa, Oksanen ja Raimela, lähtivät vaimoineen matkalle Euroopan halki kohteena Venetsian biennaali ja Milanon triennaali. Tuolloin matkat olivat harvinaisia ja esim. valuutan vientiin tarvittiin erityislupa. Oli myös hyvin harvinaista matkustaa omalla autolla. Matkalta haettiin tietysti inspiraatioita ja aiheita.

Oksasella oli työhuoneellaan harjoittelijoita, joista jotkut pääsivät taideteolliseen oppilaitokseen kiitos Oksasen. Eräs isoäiti, ammatiltaan leipuri, oli kiitollinen avusta ja pojan saamasta opista ja näin ollen hän piti Oksasen perheen pikkuleivissä siitä lähtien. Nuorelle taiteilijalle tästä ei sopinut kertoa.
”Isä piiri aina. Hän oli kynä kädessä ja piirteli kuvioita tai aihioita mainoksiin ja muihin. Hän oli tavallaan aina töissä. Vasta viimeisinä vuosina hän meni toisen palvelukseen ja yritti hiljentää vauhtia.” muistelee tytär.

Taiteellisuus on kulkenut perheessä itsestäänselvyytenä: kaikki osaavat piirtää, yksi tyttäristä on kuvaamataidon opettaja ja yksi Tanskassa asuva taiteilija.
Pyöräily pysyi rakkana urheiluna ja perhe kävi myös hiihtämässä. Herttoniemen ladut olivat suosittu paikka ja VR:n The Winter -julisteessa on selvästi kuvattu vaimo hiihtämässä. Lapissa Oksanen ei sodan jälkeen halunnut käydä.

Marjaniemessä Oksanen edelleen piirsi koko ajan, vävy muistelee miten hän luonnosteli aina, jopa TV:tä kastelleessaan. Hän suhtautui hyvin rennosti töihinsä. Hän teki valtavasti töitä ja antoi kuviaan mielellään muiden käyttöön. Hän hakeutui vasta myöhemmällä iällä, saatuaan sydänkohtauksen toisen palvelukseen, aluksi Mainosrenkaaseen ja sen jälkeen Tehomainokseen. Oksanen menehtyi suhteellisen nuorena, 62-vuoden iässä.

Lähteet:
Haastattelu, Ulla Forstadius ja Hannu Jokipaltio, 25.1.2016.

Lue Come to Finland -kirjan sähköinen versio ja tutustu yli 200 klassiseen suomalaiseen matkailujulisteeseen ja taitelijoihin niiden takana. Kirja on saatavana englanniksi, ranskaksi ja saksaksi. Hetken julisteiden ja tarinoiden parissa vietettyäsi haluatkin todennäköisesti tilata näyttävästä kirjastamme oman kappaleesi.

OSTA! LUE!