Talvilomalle VR:n alennuksin
Graafikko ja animaattori Raimo Raimela opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa vuosina 1936–1939. Hän osallistui sekä talvisotaan että jatkosotaan, jossa hän haavoittui vakavasti vuonna 1942. Haavoittuminen vaikutti merkittävästi koko hänen uraansa.
Toipilasaikanaan Raimela sai nimittäin komennuksen puolustusvoimien valokuvaosastolle. Hän sai aloittaa elokuvauransa vuonna 1943 opintomatkalla UFA-studioon Berliiniin, jossa hän oppi tekemään animaatiofilmejä. Hän käytti taitojaan armeijan koulutusfilmeissä ja myöhemmin professori Yrjö V. Paateron kanssa useissa yhteistyöprojekteissa, jotka liittyivät tämän röntgen-tutkimukseen.
Sodan jälkeen Suomeen tulvi ulkomaisia elokuvia, ja Raimela oli mies, joka osasi piirtää niin julisteita kuin suuria ulkokäyttöön tarkoitettuja elokuvamainostaulujakin. Kollegansa Osmo K. Oksasen kanssa hän esimerkiksi vastasi siitä, että helsinkiläisen elokuvateatteri Rexin katolla oli useiden metrien korkuisia käsinmaalattuja elokuvamainoksia. (Tästä työstä myös SEK:n graafikko Jorma Suhonen vastasi 1930-luvulla.)
Vuonna 1955 Raimo Raimela voitti julisteillaan kaksi ensimmäistä palkintoa: Vuoden juliste ja Vuoden elokuvajuliste. Viimeksi mainitun palkinnon hän voitti lisäksi vuosina 1957 ja 1958.
Raimela päätti jo vuonna 1944 ryhtyä freelanceriksi. Raimela rakennutti talon 1960-luvulla Helsingin Ruskeasuolle, jossa hänen ateljeensa ja kotinsa sijaitsi. Täällä hän työskenteli ja asui vaimonsa Valman kanssa, joka tyttären ohella oli yhtiökumppani.
Hänen tärkeimpiä työnantajiaan oli Postisäästöpankki, jolle hän useiden vuosien ajan teki erilaisia töitä lomakesuunnittelusta pankkikonttoreiden suunnitteluun. Postisäästöpankille Raimo Raimela valmisti myös sarjan ainutlaatuisia mainosjulisteita: hän rakensi erilaisia pienoismalleja, jotka hän leikkasi paperista. Sitten hän valokuvasi mallit, ja lopputuloksena oli juliste, joka synnytti katsojien silmissä kolmiulotteisen vaikutelman
Mainosgraafikko Raimela oli moniosaaja, joka laati lukuisia historiikkeja, vuosikertomuksia, ulkomainoksia, paperiveistoksia ja akvarelleja. Hänen työnsä suuryrityksille oli kokonaisvaltaista suunnittelua ja saattoi sisältää myös kuvausten ja liikelahjojen suunnittelua sekä messuosastojen suunnittelua ja rakentamista. Toimeksiantoja hän sai muun muassa Imatran Voimalta, Shell Oy:ltä, Alkolta, Vesi-Hydrolta, Duodecimilta ja suurilta metsäyhtiöiltä, kuten Kajaani Oy, Äänekoski ja Metsä-Botnia.
Hänellä oli myös yksittäisiä toimeksiantajia 80-luvulla, esim. Helsingin juhlaviikot. Hän suunnitteli esim. kaikki ”Makkaratalon” ensimmäiset valomainokset. Innoittajina työssä toimivat lukuisat ulkomaanmatkat aina 1930-luvun lopulta lähtien.
Hän kutsui usein ja useita virolaisia taiteilijoita kotiinsa 70- ja 80-luvuilla. Osasta näistä kontakteista tuli perhetuttuja joihin Raimelan tytär on edelleen yhteydessä. Tytär kertoo että ”isä teki 80-vuotiaaksi asti töitä”. Julisteiden tekeminen oli graafikkopiireissä pidettyä työtä ja ne olivat hieno käyntikortti, mutta ehkä vain kymmenesosa Raimelan töistä oli julisteita.
Perhe vietti kesiä muutoin kesäpaikassaan Lohjalla. Euroopan maiden lisäksi Raimela matkaili Kauko-Idässä ja Etelä-Amerikassa jo varhain. Matkat olivat myös työmatkoja, esim. Japaniin ja Kiinaan. Ulkomaan ja kaukomatkat olivat lähellä hänen sydäntään. Hän ei matkustanut niinkään kotimaassa. Matkat toimivat inspiraationa ja Raimela kuvasi ahkerasti mainoksia, valomainoksia ja ikkunadekoraatioita.
Alan ihmiset tuntevat Raimelan nykyisin hänen työstään Helsingissä sijainneen Mainosgraafikkojen koulun rehtorina parikymmentä vuotta. Raimela oli myös perustamassa vuonna 1956 tätä Mainosgraafikot ry:n ylläpitämää koulua, jonka opettajina toimivat alan ammattilaiset oman työnsä ohessa. Hän toimi koulussa opettajana ja oli koulun rehtori vuodesta 1963 1980-luvun alkuun saakka.
Luonto ja eläimet olivat Raimelalle erittäin tärkeitä. Hän teki luontoaiheisia joulukortteja vain omaan (ja painotalon) käyttöön pari vuosikymmentä. Ne oli tehty hänen piirroksiensa tai akvarelliensa pohjalta. Tämän lisäksi hän maalasi kymmeniä tauluja, enimmäkseen nekin luontoaiheisia akvarelleja. Hän ei kuitenkaan koskaan pitänyt näiden töidensä näyttelyä ja signeerasikin vain ystäville antamansa taulut. Syynä oli ehkä kova itsekritiikki ja toisaalta vaatimattomuus; hän ei mainostanut itseään.
Lähteet:
Haastattelu Kristiina Meri, 25.1.2016
”Come to Finland. Julisteita & matkoja. Affischer & resor 1851–1965.”
