Suomi – glamuröösi ja avoin
Teksti: Magnus Londen
Minulla on jo monta vuotta ollut ilo pohtia niin kutsuttua Suomi-kuvaa. Olen nimittäin joutunut täysin suomalaisten matkailujulisteiden lumoihin. Siis julisteiden, joiden avulla on aiemmin mainostettu Suomea ja yritetty houkutella turisteja ja matkailijoita tuntemattomaan pohjoiseen maahan.
Kyse on suurista värillisistä paperipainatteista etupäässä 1930- ja 1950-luvuilta. Julisteet ovat graafikoiden ja taiteilijoiden käsialaa. Osa heistä on maailmankuuluja taiteilijoita, osa tuntemattomia käyttögraafikoita. Kaikki julisteet henkivät kuitenkin tiettyjä asioita, jotka ovat valloittaneet minut: ne ovat iloisia, nokkelia ja taiteellisia.
Ja viesti on niin ihastuttavan kutsuva.
Olen etsinyt julisteita kaikkialta maailmasta, ostanut niitä keräilijöiltä ja huutokaupoista, ihaillut yksityiskohtia, kaivanut tietoja taiteilijoiden tarinoista. Kyllä, yli kymmenen vuoden etsintöjen jälkeen asiasta ei ole epäilystäkään: Olen nörtti.
Olemme koonneet kokoelman näyttelyksi, ja tietenkin minulla on ovela suunnitelma: Haluan, että useammista ihmisistä tulisi nörttejä. Mutta ennen kaikkea haluan näyttää, millainen imago Suomella on ollut.
Lyhyesti sanottuna olen tiivistänyt julisteiden kantavan teeman kolmeen sanaan: Suomi on avoin, glamuröösi ja kosmopoliittinen.
Miksi tämä on tärkeää minulle?
Koska nykypäivän kolme sanaa, jotka aivan liian usein yhdistetään Suomeen, ovat sulkeutunut, synkkä ja hiljainen.
Siltä minun Suomeni ei kylläkään näytä. Minkään maan ei pidä näyttää siltä. Mutta tänä päivänä, kun nationalismin uhka , todellinen hirviö, leijuu Euroopan yllä, on tärkeämpää kuin koskaan miettiä, millaisessa maassa, millaisessa maailmassa, haluamme elää.
1930-luvun turistiesitteessä julistetaan:
”Helsinki kohtaa vieraansa eloisana, valoisena ja avoimena”.
Enhän toki voi tietää, oliko se täysin totta. Mutta se kuulostaa hyvältä. Itselleni ikonisimmassa julisteesssa (julkaistu 1930-luvun lopulla) daami istuu pääkaupungissamme ulkoilmakahvilassa, hänellä on samppanjapullo pöydällä ja taustalla vihreä raitiovaunu liukuu tyynesti ohi.
Tulkitsen kuvaa siten, että daamin pöydän ääressä on paikka vapaana ja että tämä trendikäs daami on Suomi-neito uudessa muodossa. Mitä hän sitten sanoo?
Tervetuloa!
Kolumni on julkaistu Samarbete (=Yhteishyvä) lehdessä.
Valokuva: ”Äldre kvinna dricker kaffe på fat.”, 1910-1930, Svenska litteratursällskapet i Finland (CC license).
